Kuosalin päässä on kiinnisidottuna hamppuroivas, josta kehrääjä kuosalin jalan päälle asetetulla pölkyllä tai jakkaralla istuen vetää toisella kädellä langanainesta, ohentaen sitä sormillaan ja toisella pyörittää kehrävartta [värttinää], johon valmistunut lanka kääritään. Villoja kehrättäessä ei kuosalia tarvita, vaan otetaan langanaines kartattuna vasusta. Lanka kerrataan kattoon kiinnitetyn renkaan avulla siten, että värttinää, joka siitä riippuu, heilutetaan edestakaisin seinästä toiseen ja samalla pannaan pyörimään, kun se palaa lähettäjänsä käsiin. Langan kierryttyä tarpeeksi valmistunut osa kääritään kehrävarteen, tehdään raksi tämän yläpäähän purkautumisen estämiseksi ja lasketaan renkaan kautta uutta kertaamatonta lankaa tilalle.