ahkio; vuoddjenkeres; ajoahkio
ahkio; vuoddjenkeres; ajoahkio
Malli uutta tyyppiä; reunalaudakset nousevat hyvin pystyjyrkässä kulmassa, kaulan suippeneminen tehty jyrkähkönä kaarena. Emäpuun kannas ulottuu perälaudan taakse 6,5 cm. Keulakaari päältä raudoituksella vahvistettu, samoin istuinlaudan liitäntä sivulta. Perälaudan raudoitus yleistä mallia: kolmen kaariraudan kuvio; keskiraudassa rengas. Reunalaidaksen ylimmässä laudassa reiät kaaristelenkkejä varten<. toisessa 6 ja toisessa 7 paria.
Väritys: sisältä ja ylimmän laidaksen ulkopinnalta vaaleahkon sininen, muuten ulkoa vain tervattu. Ylimmässä laidaksessa ja selkänojan päällä ja takasivulla punertava maalaus. Maali etenkin ulkoa kulunut suurelta osilta pois. Selkänojan takasivun raudoituksia ympäröi keltainen maalauskuvio reunusteena. Ahkio on jonkin verran keskimääräistä pienempi, koska se on olut naisen ajoahkio. Ahkio oli hankittaessa edelleen ajokunnossa. Laidan poronnahkaisia kaarestuslenkkejä on aikaa myöten kulumisen takia uusittu, ja osa on korvattu narulenkeillä.
HOX!!Lahjoitettu Unkarin kansatieteelliselle museolle esinevaihto-ohjelman puitteissa.
Tallennettuna:
| Aineistotyyppi |
|---|
| Esine |
| Organisaatio |
| Saamelaismuseo Siida |
| Kokoelma |
|
SAAM esinekokoelma |
| Tunniste |
|
SÁ2667 (numero) |
| Mitat |
|
korkeus: 43,00 cm (perälauta sisäpuolelta mitaten) pituus: 202,00 cm |
| Valmistus |
| Käyttö |
|
ajoahkio Ahkio on emännän ajoahkio, eikä ns. metsäahkio, jota olisi käytetty päivittäisessä arkityössä. Ahkion käyttö loppui 1960-luvun puolivälissä, jolloin ajoporojen käyttö alkoi päättyä moottorikelkkojen yleistyessä. Autotie Äivihjärvelle valmistui 1970-luvulla. Aikio (os. Näkkäläjärvi) Inga Maria (Äivihjärven Inka), Käyttäjä |
| Aiheet |
| Luokitus |